Raskausviikko 15 (viikosta 14+0 viikkoon 14+6)

Sikiön paino: 50 g 
Sikiön pituus päästä peppuun: 8 cm
Koko pituus: 10 cm

SIKIÖ

Tämän viikon alussa sikiö on 12 viikkoa vanha. Pää on edelleen iso suhteessa vartaloon mutta se pysyy jo pystyssä kaulan ja niskan avulla. Hiuspyörteet sikiön päässä alkavat juuri ja juuri erottua. Keuhkot kehittyvät edelleen, ja sikiö alkaa hengittää pieniä määriä lapsivettä. Tämä on erittäin tärkeää, jotta keuhkot kehittyisivät oikein. Sikiö alkaa tuottaa sylkeä. Se myös nielee lapsivettä, ja imemistaito on parempi. Imemiseen tarvittavat lihakset kasvavat poskissa. Niiden kasvaessa kasvot saavat yhä vauvamaisemmat piirteet pulleine poskineen.  Lapsivesi uusiutuu joka kolmas tunti. Sydän pumppaa 28 litraa verta joka päivä. Se saattaa kuulostaa melkoisen suurelta määrältä, mutta vastasyntyneen lapsen sydän pumppaa kokonaiset 350 litraa vuorokaudessa! Kädet ovat melkein saavuttaneet lopulliset paikkansa, mutta jalat ovat edelleen suhteellisen lyhyet. Liikkeet tulevat pehmeämmiksi ja kontrolloidummiksi. Jotkut tuntevat jo nämä höyhenenkevyet liikkeet, mutta useimmat eivät tule tuntemaan niitä vielä muutamaan viikkoon.

Viidestoista raskausviikko lähenee puoltaväliä tai loppuaan ja olo alkaa olemaan toisinaan hyvä. Vielä on vaikea sanoa johtuuko se kilpirauhaslääkityksestä vai raskaushormonien tasoittumisesta. Ainut mikä vaivaa on levottomat yöt ja jalat. Vessassa saa käydä välillä jopa tunnin välein! En muista että aiemmissa raskauksissa tätä olisi ollut jo näin varhaisessa vaiheessa, mutta toisinaan aika kultaa muistot. Kasvavan olemuksen ja vaateongelmien myötä: voin taas sanoa viettäväni normaalia elämää! Nyt vaan odotellaan seuraavaa etappia että tuntisin pienen liikkeet. Esikoisen aikana tunsin n. 19 viikolla, toisen kohdalla n. 16 viikolla, että eiköhän pian tunnu tämänkin hennot hipaisut.

Hankinnoista on taas pakko mainita, kun päätin etten osta mitään ennen rakenneultraa, niin ei tainnut kovin vahvasti mennä, koska tulos on tälläinen kasa uusiavanhoja vaatteita. Kierrätys kunniaan. Näistäkin maksoin vain murto-osan siitä mitä uutena maksaisivat! Jos nyt malttaisi odotella sinne rakenneultraan asti ennen uusia ostoksia? Epäilen, mutta eilen sain jo käveltyä ihanien vaatteiden ohi sanoen itselleni mielessä että: "Odota, jos tätä vauhtia hommaat kaappiin vaatteita niin hukutte elokuussa vaatteisiin" - joskus voi lähteä mopo käsistä. Vaatehankinnoissa mä tämän tunnustan.

Piti vielä mainita se, että uusi äitiyspakkaushan julkistettiin tiistaina ja mielessä oli kokonainen postaus siitä! Nyt kumminkin tuntuu, etten jaksa erikseen lähteä mielipiteitä siitä avaamaan. Kerron sen verran että alkujärkytyksen jälkeen tulin siihen tulokseen että meille tulee äitiyspakkaus! Ja kun itsestä tuntuu että poikaa odottaa niin pojalle se pakkaus oli taas kuin tehty. Suurinosa peruskäyttötavaroista on kumminkin sen verran arvokkaita että mielummin hypistelen pakkausta kuin katselen tililläni 140 euroa.

Palataan taas asialle! 

xoxo: Henna

Löytöjä kirpparilta ja hauskoja testejä

 Päätin ensiksi etten osta vauvalle mitään ennen kuin rakenne ultra on takana ja mahdollinen sukupuoli selvillä mutta eipä se onnistunut.

Ostin jo ensimmäisen ultran jälkeen kirpparilta muutamat vaatteet ja lisää olen kuolannut vaikka tiedän että tässä vaiheessa kannattaa kumminkin vielä hillitä haluja.

Tässä on muutama aarre mitä meidän vauva pukee syksyllä päällensä. Nämä ovat isoja vielä syntyessään mikäli vauva tulee sisaruksiinsa pienuudellaan.Vähän Miikkaria, Villervallaa, popin housut ja tutun haalari.Sellaista mikä mahdollisesti sopii kummalle vaan.

Ja sitten kokeilin sooda testiä, josta luin yhdestä ryhmästä sen periaatteena oli selvittää onko vauva tyttö vai poika.

Ruokalusikallinen soodaa ja päälle omaa virtsaa: jos sooda kuohuaa/poreilee sieltä tulee poika ja jos reaktiota ei synny vauva on tyttö. Tämän testin mukaan mahassa olisi poika.

Harmi kun en tyttöjen aikana ole kokeillut, joten en tosiaan tiedä suuntaan enkä toiseen.

Sormustestin tein kanssa ja sen mukaan vauva olisi poika sekä kiinalaisen syntymäpäiväkalenterin mukaan poika olisi mahassa.

Kaikki testit vahvistaa siis sitä mun oloa että täältä tulee nyt poika vaikka tulevat siskot on sitä mieltä että sieltä tulee pikkusisko.

Tätä saadaan vielä monta monta viikkoa arvailla ja pohtia eikä loppupeleissä oo mitään merkitystä kumpi sieltä tulee! 

Varmasti suloistakin suloisempi yksilö. <3

Aurinkoista hiihtolomaa! 

Raskausviikko 14 (viikosta 13+0 - 13+6)

Sikiön paino: 35 g 
Sikiön pituus päästä peppuun (CRL): 7 cm 
Koko pituus: 8,5 cm

Tämän viikon alussa sikiö on 11 viikon ikäinen. Etenkin aivojen etuosa kasvaa. Sikiön luuydin, maksa ja perna tuottavat verisoluja.Sikiö kasvaa voimakkaasti ja liikkuu paljon. Vaikka tuleva äiti ei vielä tunnekaan sikiön potkuja, sikiö tuntee jo äidin. Kohtua varovasti painettaessa sikiö liikkuu. Varpaiden ja sormien kynnet ovat kehittyneet ja lapsella on jo hiuksia ja kulmakarvat.
Kuvassa on meidän vauva viime viikon (10.2.2015) nt- ultrassa.

Nyt ollaan selvitty raskausviikolle 14 eli pahimmat riskiviikot ovat takana ja pitäisi olla todennäköistä että meille tulee vauva. Mitä ajatuksia tämän alkuvaiheen jälkeen on syntynyt on suurimmaksi osaksi: MITÄ? VAUVA? MEILLE? MUN MAHASSA? MITÄ? Vieläkin on tosi vaikea sisäistää että sielä tosiaan kasvaa pienen pieni ihmisen alku, joka tulee mullistamaan koko elämän jälleen kerran. Vauva eikä raskaus ollut missään nimessä suunniteltu juttu, mutta joskus elämä osaa yllättää eikä se tarkoita sitä että se vauva ei tulisi olemaan toivottu ja rakastettu jo ennen syntymäänsä. Mietin joka ilta, että miltä se pieni näyttää onko siinä enemmän isää vai äitiä? Onko se tyttö vai poika? Jälkimmäiseen kysymykseen olen alkanut pohtimaan vastausta jo omista oloistani. Takana ennen tätä on kaksi täysiaikaista raskautta, joista syntyi maailmaan makeimmat pikkupimut. Raskaudet olivat kuin yö ja päivä - esikoisen aikana ei ollut mitään suuria raskausoireita paitsi väsymys ja ensimmäiset supistuksetkin tunsin synnärillä kun häntä häädettiin yksiöstään pois. Kuopuksesta oksensin alkuun ja en voinut syödä tai haistella mitään ruokia. Meillä laittoi ruokaa vaan tyttöjen isä, kun en pystynyt keittiössä olemaan enkä syömään. Supistelikin tuossa raskaudessa herkemmin. Lääkäri meinasi jo viikolla 32 että hyvä kun selvitään viikolle 36, mutta niin vaan sitkeä sissi pysyi mahassa aina viikolle 39+1. Tämä alkuraskaus on ollut taas jotain ihan muuta! En ole oksentanut kuin kerran tai kaksi, mutta kuvottaa kokoajan. Tissit kasvoivat heti alkuun yli kuppikoolla ja kaikki vanhat rintaliivit puristaa. Lihosin alkuun heti päälle kymmenenkiloa (tähän löytyi kyllä toinenkin syy). Olen saanut heti alkuun kokea kaikki ruokahimot suolakurkusta fetajuustoon ja kirpeisiin karkkeihin sekä mua närästää koko ajan! Siis ihan aamusta iltaa ja se on tosi kamalaa! Lisäksi mua vaivaa kesto flunssa, joka on kestänyt ihan plussa testistä saakka. Mä oon niin varma, että mun sisällä kasvaa pieni poika! Kahden tytön jälkeen voisi olla aikamoinen muutos alkaa pienen pojan äidiksi, mutta toisaalta ajatus on ihanan kutkuttava. Rakenneultra on huhtikuun puolenvälin tienoilla, jos pikkukaveri on yhteistyökykyinen ja näyttää jalkoväliään niin haluan ehdottomasti tietää kumpi sielä polskii. Äidin vaistot on yleensä vaan aika vahvat, joten voisi pieni shokki olla jos jalkoväli onkin tyhjä. Rakenneultran jälkeen päästäänkin enemmän siihen mun lempiasiaan eli shoppailuun! Vaikka oon kaappiin kannellu kirpparilta jo muutamat vaatteet pienelle niin nyt hillitsen itseni sinne ultraan saakka ja sen jälkeen jos ja kun todetaan että vauva on terve ja osataan avittaa mitä värimaailmaa lähdetään hakemaan on vaan shoppailun ihmemaailman portit auki! Shoppailun suhteenkin saan odottaa kuin ensimmäistä vauvaa, koska mitään vauvatavoroita meiltä ei löydy! Vaunut, Kaukalo, Hoitopöytä, Vaatteet, Punkka, Leikkimatot, Harsot, Tutit, Pullot - en edes muista mitä kaikkea tarvii pieni ihmisen alku. Välillä naurattaa, miten voin olla näin hukassa vaikka jaloissa pyörii kuusi- ja kolmevuotiaat lapset. Pitää vaan lopettaa stressaaminen asioista, joihin ei voi vaikuttaa. Tässä on montakuukautta pienen Aarteen maailmaan tuloon eli ehkä me selvitään!