Sikiön pituus päästä peppuun (CRL): 7 cm
Koko pituus: 8,5 cm
Tämän viikon alussa sikiö on 11 viikon ikäinen. Etenkin aivojen etuosa kasvaa. Sikiön luuydin, maksa ja perna tuottavat verisoluja.Sikiö kasvaa voimakkaasti ja liikkuu paljon. Vaikka tuleva äiti ei vielä tunnekaan sikiön potkuja, sikiö tuntee jo äidin. Kohtua varovasti painettaessa sikiö liikkuu. Varpaiden ja sormien kynnet ovat kehittyneet ja lapsella on jo hiuksia ja kulmakarvat.
Kuvassa on meidän vauva viime viikon (10.2.2015) nt- ultrassa.
Kuvassa on meidän vauva viime viikon (10.2.2015) nt- ultrassa.
Nyt ollaan selvitty raskausviikolle 14 eli pahimmat riskiviikot ovat takana ja pitäisi olla todennäköistä että meille tulee vauva. Mitä ajatuksia tämän alkuvaiheen jälkeen on syntynyt on suurimmaksi osaksi: MITÄ? VAUVA? MEILLE? MUN MAHASSA? MITÄ? Vieläkin on tosi vaikea sisäistää että sielä tosiaan kasvaa pienen pieni ihmisen alku, joka tulee mullistamaan koko elämän jälleen kerran. Vauva eikä raskaus ollut missään nimessä suunniteltu juttu, mutta joskus elämä osaa yllättää eikä se tarkoita sitä että se vauva ei tulisi olemaan toivottu ja rakastettu jo ennen syntymäänsä. Mietin joka ilta, että miltä se pieni näyttää onko siinä enemmän isää vai äitiä? Onko se tyttö vai poika? Jälkimmäiseen kysymykseen olen alkanut pohtimaan vastausta jo omista oloistani. Takana ennen tätä on kaksi täysiaikaista raskautta, joista syntyi maailmaan makeimmat pikkupimut. Raskaudet olivat kuin yö ja päivä - esikoisen aikana ei ollut mitään suuria raskausoireita paitsi väsymys ja ensimmäiset supistuksetkin tunsin synnärillä kun häntä häädettiin yksiöstään pois. Kuopuksesta oksensin alkuun ja en voinut syödä tai haistella mitään ruokia. Meillä laittoi ruokaa vaan tyttöjen isä, kun en pystynyt keittiössä olemaan enkä syömään. Supistelikin tuossa raskaudessa herkemmin. Lääkäri meinasi jo viikolla 32 että hyvä kun selvitään viikolle 36, mutta niin vaan sitkeä sissi pysyi mahassa aina viikolle 39+1. Tämä alkuraskaus on ollut taas jotain ihan muuta! En ole oksentanut kuin kerran tai kaksi, mutta kuvottaa kokoajan. Tissit kasvoivat heti alkuun yli kuppikoolla ja kaikki vanhat rintaliivit puristaa. Lihosin alkuun heti päälle kymmenenkiloa (tähän löytyi kyllä toinenkin syy). Olen saanut heti alkuun kokea kaikki ruokahimot suolakurkusta fetajuustoon ja kirpeisiin karkkeihin sekä mua närästää koko ajan! Siis ihan aamusta iltaa ja se on tosi kamalaa! Lisäksi mua vaivaa kesto flunssa, joka on kestänyt ihan plussa testistä saakka. Mä oon niin varma, että mun sisällä kasvaa pieni poika! Kahden tytön jälkeen voisi olla aikamoinen muutos alkaa pienen pojan äidiksi, mutta toisaalta ajatus on ihanan kutkuttava. Rakenneultra on huhtikuun puolenvälin tienoilla, jos pikkukaveri on yhteistyökykyinen ja näyttää jalkoväliään niin haluan ehdottomasti tietää kumpi sielä polskii. Äidin vaistot on yleensä vaan aika vahvat, joten voisi pieni shokki olla jos jalkoväli onkin tyhjä. Rakenneultran jälkeen päästäänkin enemmän siihen mun lempiasiaan eli shoppailuun! Vaikka oon kaappiin kannellu kirpparilta jo muutamat vaatteet pienelle niin nyt hillitsen itseni sinne ultraan saakka ja sen jälkeen jos ja kun todetaan että vauva on terve ja osataan avittaa mitä värimaailmaa lähdetään hakemaan on vaan shoppailun ihmemaailman portit auki! Shoppailun suhteenkin saan odottaa kuin ensimmäistä vauvaa, koska mitään vauvatavoroita meiltä ei löydy! Vaunut, Kaukalo, Hoitopöytä, Vaatteet, Punkka, Leikkimatot, Harsot, Tutit, Pullot - en edes muista mitä kaikkea tarvii pieni ihmisen alku. Välillä naurattaa, miten voin olla näin hukassa vaikka jaloissa pyörii kuusi- ja kolmevuotiaat lapset. Pitää vaan lopettaa stressaaminen asioista, joihin ei voi vaikuttaa. Tässä on montakuukautta pienen Aarteen maailmaan tuloon eli ehkä me selvitään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti