Miten sinä ruokit lapsesi?

Täysimetys siitä haaveilin koko raskausajan ja karvaasti jouduin pettymään, kun lapseni ei rinnalla ensimmäisen viikon aikana tarpeeksi kasvanut.
Tunsin pettymystä ja vihaa itseäni kohtaan: en taaskaan pysty ruokkimaan lastani, rintani ei ole siihen tarkoitettu. Tuntui pahalta antaa korviketta niin pienelle, vaikka tyttöjen aikaan en koskaan tuntenut siitä syyllisyyttä. Olen kai kasvanut aikuiseksi, koska tiedostan nyt miten tärkeää äidinmaito on vastasyntyneelle. Täysimetys taival päättyi yhtä nopeaa, kuin alkoikaan - maito ei riitä.
Tällä kertaa en kumminkaan ole luovuttanut, vaikka tiedän miten helppoa olisi ottaa pullo jatkuvaan käyttöön. Pidemmät yöunet, pidemmät päiväunet, säännöllinen ruokailu. Meillä mennään osittaisimetyksellä, joka kattaa tissiä lapsentahtisesti ja korviketta lisänä kasvamiseen. Haaveena olisi, että jossain kohtaa voisi korvikkeen jättää kokonaan pois. Sen takia pyöritämme arkeamme pitkälti tissillä ja sen ympärillä.
Tissiposkipoikamme kumminkin viihtyy tissillä erinomaisesti. Hänellä on valtava kärsivällisyys ja hän jaksaa olla tissillä pitkiäkin aikoja, vaikka tiedämme kumpikin ettei se tuo hänelle kumminkaan täydellistä kylläisyyttä.
Tissi on tissi - maitobaari ja tutti sekä lohtu ja läheisyys. Se miten ruokaa poika saa on siinä kohtaa yhden tekevää, koska pääasia on että hän kasvaa! Kasvoi hän sitten täysimetyksellä, osittaisimetyksellä tai korvikkeella. Loppujen lopuksi se miten lapsensa ruokkii ei ole se äitiyden mitta! Äitiys on muutakin kuin täysimetystä - paljon muuta. Äitiydestä pitää nauttia! Se ei ole kilpailu eikä se ole stressaamisen arvoista, koska teit niin tai näin: vain sinä voit olla paras äiti sinun lapsellesi.