voihan vauva!

Meidän pikkumies on jo viikon vanha. Aika menee ihan hurjan äkkiä, kun tuota pientä katselee ja ihmettelee. 

Vauvana hän on ihan erinlainen kuin isosiskonsa. Hän ei vaan syö ja nuku vaan osaa myös huutaa sekä valvottaa öitä. 

Nyt siis olen saanut ( ja saan luultavammin jatkossakin) tietää mitä ne yövalvomiset on. Päivän aktiivisin hetki alkaa kuin aurinko laskee. Päivät hyvin tiiviisti nukutaan, kun ei tissillä olla. Tämä siis on aikamoinen tissivauva, vaikka hän myös saa pullosta ruokaa: ainakin niin kauan kun syntymäpaino on kurottu kiinni ja vielä siihen on 8% matka. Hän on siis vain tiputtanut painoaan ensimmäisen viikon, vaikka syöttöpunnitusten mukaan maidon pitäsi riittää hänen ruokintaansa. Tosi riittämätön olo on silloin, vaikka hän on tissillä useita kertoja päivässä eikä paino muutu suuntaan tai toiseen. 

Vaikka tämä painon notkahdus on vielä normaalia niin silti sitä seurailaan nyt, että se lähtee varmasti nousu suuntaiseksi.

Tänään pikkumies painoi 3385g syntyessään hän oli sen 3630g. Pienestä me lähetään liikkeelle, saman teki Sofia 4v sitten eikä tänäpäivänä uskoisi että alku oli hankalaa syömisen suhteen.

Raskaus aikana pohdin sitä, että hän on poika. Hän on poika ja miten ihmeessä osaan olla pojan äiti? se on enemmän kuin luonnollista. En osaa ees kuvitella miksi mietin alkuun että millaista on olla pojan kanssa? Tai miten poikaa hoidetaan. Ihan samalla tavalla kuin tyttöjä aikoinaan: Puhtautta ja rakkautta. Syliä, tissiä ja pusutteluja - siitä on pienen onnellisen pojan arki tehty tällä hetkellä. 

Ja tämä on meille kummallekkin parempi kuin hyvä ratkaisu. Ensimmäinen viikko pesittiin ihan kokoajan samassa sängyssä ja isikin pistettiin sohvalle nukkumaan, koska me nukutaan erinomaisesti vierekkäin. Pojalla on helppoa, kun maitobaari on vieressä ja kokoajan käytettävissä. Äidin on helppo olla, kun saa vaan laitettua tissin suuhun ja näkee tyytyväisen lapsensa rinnallaan.

Viikon aikana ollaan myös saatu lyötyä lukkoon tulevat ristiäiset ja pojalle on vihdoin päätetty nimi. Kauan siihen meni! Ei uskoisi että sitä myös koko raskausaika enemmän ja vähemmän mietittiin. Nimi oli kovan takana. Pienen pienen pojan ristiäisiä vietämme 3.10 Seinäjoella, jolloin pieni saa sitten virallisen nimensä.