Voihan pikkuveli!

Ajatukset on ollut tuossa pienessä miehessä, jota sisälläni kannan. Hyvin hämmentäviä onnen tunteita tajuta että kahden tytön jälkeen saa vielä sen pienen pojan syliin. Sen viimeisen vauvan tässä elämässä. Itkettää, naurattaa, hymyilyttää tuntuu niin hyvälle! Pikku-Ukko on muuten kovin vilkas vuokralainen! Nyt jo potkuja satelee aina kun pysähtyy! Muistuttelee siis hyvin tarkkaa että täälä minä olen ja pysyn. Isosiskojen reagtiot oli "ai poika plää" "ai oikeesti poika. No kai se on ihan kiva" Varsinkin Emilia odotteli kovin pikkusiskoa, mutta nytpä me saadaan se pikkuveli ja poikien jutut tänne meidän perheeseen.

Alkuun mietin hirveästi, että haluan valkoiset vaunut mutta oon saanu nyt päähäni että valkoinen on prinsessojen väri ja se jos mikä tuntuu turhauttavalta! Onko olemassa poikien ja tyttöjen värejä ja mitkä on ne neutraalit?
Mustat vaunut kuulostaa tylsältä ja haluamaani mallia ei ole musta-valkoisena. Limen ystävä en ole vaikka olen jo alkanut harkitsemaan sitä väriä salaa.
Perus sininen taas on maailman tylsin. Miksi tästä tuli yhtä-äkkiä niin vaikeaa ?

Onneksi elokuuhun on vielä kuukausi jos toinenkin. Ei aivan vielä olla edes puolivälissä vaan muutaman viikon päästä uskaltaa huudella että edessä on vähemmän kuin takana.

Ja päästäänhän me vajaa kuukauden kuluttua tarkistamaan että onko ne pallit paikallaan vaikka lujaa mulle sanottiin että ne ei tuu enää katoamaan. 

Kuvaakin katsellessa näkyy että ne on tiukasti paikallansa. ;) 

Kurkistin myös kaappiin tänään ja hypistelin taas kerran pikku-Ukon vaatteita. Olin mä vissiin alitajunnassa ajatellut poikaa kun näitä hipelööttee :)

Tänään ajattelin taas suunnata kirpparille kartuttamaan meidän vaatevarastoja. Nyt oikeasti uskaltaa ostaa! TIedänhän minä että meillä on terve pikku-Ukko mahassa.