Terveiset TYKSistä

Jouduin taas eileen oman mielenrauhani takia vierailla SVO:lla (7.7.15) tarkastamassa, että tuo poika joka liikkuu hyvin tai hyvin huonosti on kunnossa. Viimepäivät on olleet niitä jälkimmäisiä päiviä.
Pääsin kumminkin samantien käyrille, joissa alkoi tuttu hyvä rytminen syke pomppimaan ruudulle eikä sen jälkeen mennyt kauaa kun alkoi mahdoton möngerrys mahassa. Käyrillä istuin sen perus n. 20-30 minuuttia, jonka jälkeen tapasin lääkärin. Lääkäri ultraili poikaa hyvin tarkkaa ja kauan, koska hän ei pysynyt aloillaan. Pieni häpeän tunne oli rinnassa, vaikka lääkäri sanoi: "kun huolettaa silloin tullaan näytille". Mahassa oli kaikki hyvin tai suurinpiirtein hyvin nimittäin tämä pieni ihme oli taas kiepsauttanut itsensä perätilaan ja pyllytarjonta ei tällä kertaa riittänyt vaan nyt oltiin jalkatarjonnassa! En voi käsittää miksi hän ei käänny raivotarjontaan, koska tytöt on ollut alusta asti raivotarjonnassa aina loppuun asti. Tilaa hänellä on kumminkin vielä kääntyä ja vasta viikolla 37 otetaan tarkempaan seurantaan, jos vauva on edelleen perätilassa. Tällä hetkellä hänellä on sielä hyvin tilaa ja lapsivettä on normaalisti. Paino oli palannut takaisin keskikäyrille ja painoarvio oli tällä hetkellä n. 2110g eli kahdenkilon rajapyykki ylitetty! Ei oo enää niin suurta huolta, kun kuukausi takaperin kun pienen painoarvio oli alakäyrällä. Hänellä siis on valtakunnassansa kaikki hyvin ja vielä kun hän kääntyisi oikeinpäin niin äitikin olisi tyytyväinen!

Kumminkin sektioon joutumis pelko on nostattanut päätään taas eilisestä lähtien, koska olin kuvitellut että meidän poika on raivotarjonnassa kuten neuvolassa veikattiin sekä liikkeitä on navan yläpuolella tuntunut.
Pyllytarjonnassa olisi mahdollisuus synnyttää mutta siihen en ole valmis, koska edellisestä synnytyksestä on neljä vuotta. Perätilasynnytyksen pitäisi edetä nopeasti ja äidin pitäisi olla voimissaan koska ponnistusvaihe ei saa venyä liian pitkäksi. Ulkokäännytys ei ole meidän kohdalla ratkaisu, koska olen kuullut kuinka kivulias toimenpide se on!! Eikä se takaa raivotarjontaa. Uskon että vauvalla on syy siihen, jos ei raivotarjontaan käänny eikä sitä lääkärit tai kätilöt korjaa ulkoa käsin.
Vaihtoehtona meillä on mahdollisen perätilanvuosi vain elektiivinen sektio.
Sektio on kumminkin yleensä turvallinen vaihtoehto, jos siihen päädytään.
En ymmärrä niitä naisia, jotka suoraan sanoen puhuu itsellensä synnytyspelon sektion, koska mulle se olisi taas painajainen. Leikkauksen jälkeen komplikaatiot ovat kumminkin yleisempiä, kuin alatiesynnytyksen: kohdun repeäminen, verenvuodot, kohtutulehdus, veritulpat ja lisäksi haava voi tulehtua. Sektiosta parantuminen on hitaampaa verrattuna alatiesynnytykseen mm. sen takia että alkuun ei saa nostella mitään omaa vauvaa painavampaa viikkoihin(?) ja liikkeelle lähtö tapahtuu hitaammin haavan vuoksi.
Onneksi tai epäonneksi meillä on myös ystävä google, josta luin tästä aiheesta itkua pidätellen. Löysin myös muutaman videon elektiivisestä sektiosta, mutta sitä ei olisi kannattanut tehdä! Katseleminen ei ollut kivaa ja videot eivät olleet kauniita.
Nyt vain pitää toivoa, että hän tajuaisi itse kääntyä ja asettua lähtökuoppiin pääedellä ennenkuin synnytys käynnistyy.
Siihen menee vielä kumminkin tovi jos toinen, koska sisäsuu oli täysin kiinni vielä ja ainakin sen 3cm pitkä ja ulkosuutakin oli jäljellä.
Toisaalta harmittaa, koska tuntuu siltä että tämä raskaus on jo niin nähty! No, jos nyt vielä muutama viikko.