Hormoneja avuksi. Lapsesi valmistelee yhä suurta esiinmarssiaan. Hänen umpieritysjärjestelmänsä on vastuussa hormonituotannosta ja valmistautuu syntymään. Pienokaisellasi on käytössään enemmän stressihormoneja syntymänsä aikana kuin koskaan muulloin elämänsä aikana. Kun hän tulee kohdusta pois, nämä hormonit auttavat hänen elimistöään selviytymään ilman istukkaa. Ihmeelliset muutokset vaativat paljon vaivaa ja energiaa, mutta hän on valmis ajallaan.
Henki salpautuu. Lapsesi keuhkot jatkavat kehittymistään aivan syntymään saakka. Tällä hetkellä keuhkot työskentelevät ahkerasti surfaktantin valmistamiseksi, jotta keuhkopussit eivät painuisi kasaan kun lapsesi vetää ensimmäisen henkäyksen ilmaa.
Itke vaan. "Täältä tulee ensimmäinen itku!" Välittömästi ensimmäisen hengenvedon jälkeen tulee parkaisu, joka sopisi oopperatähdellekin. Vauvasi ensimmäinen itku on katkeransuloinen kokemus; vaikka kukaan ei haluaisikaan kuulla lapsen kertovan pahaa oloaan, kova itku merkitsee että hengitys sujuu hyvin. Älä odota näkeväsi kyyneleitä, sillä hänen kyynelkanavansa eivät tuota kyyneleitä ennen kuin muutaman viikon iässä. Ja jos lapsesi ei parahdakaan niin kuuluvasti, älä huolestu: jotkut lapset eivät itke synnyttyään. Tärkeintä on, että hengitys lähtee käyntiin.
"älä tuijota laskettua aikaa. Oletetun syntymäpäivän yhteydessä käytetään aikavarausta +/- 14 päivää" Silti se virhe on täälä ja myönnän tuijottavani. Viikko tästä eteenpäin syntyi Sofia (39+1) ja viikko siitä eteenpäin syntyi Emilia (40+1) ! Tänään olisi loistavapäivä syntyä tai oikeestaan ihan koska vaan ja mielummin pian. Kärsimätön, malttamaton, tuskainen. Valehtelematta mielessä pyörii synnytyksen käynnistyminen 24 tuntia vuorokaudessa. En saa nukuttua kunnolla ja päivät tuijotan ja kuuntelen kroppaani: joko nyt? Ei vielä vaan nyt? Oikeestaan mitään merkkejä ei ole edes hetkeen tullut. Liitos- ja sukkapuikkokivut vaivaa, joskus harvoin supistaa enää! Ei mitään selkeää merkkiä. Limatulppa on paikalla, vedet on kohdussa. Aivan paskaa tämä loppuraskaus ja tässä se todistetaan! Odottavan aika on pitkä. Kyllä - keskimäärin 9kk, mutta se on pientä verrattuna näihin viimeisiin viikkoihin. Todella pientä. Harkitsin että koitan kaikki ja mahdottomat kikkakolmoset millä voisi synnytyksen käynnistää, mutta toisaalta se on helvetin turhaa! Vauva tulee kun on valmis! Ihanan kliseistä! Mutta jotain positiivistä on, kun kesä saapui ja aurinko lämmittää! Yritetään nauttia, vaikka näillä turvotuksilla se nauttiminen on kaukana. En tiedä itkenkö vai nauranko, mutta toivottavasti pian tämä on ohi, koska en vaan enää jaksaisi. Lupasin Yrjölle, että jos hän tulee 24h sisällä niin mennään mopoauto ostoksille heti kun hän täyttää 15 vuotta vaan tuskin tuo otti sitä kuuleviin korviinsa? Niinhän he väittää että vauva kuulee mahaan. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti