Tänään oli ensimmäinen ja viimeinen kasvukontrolli.
Käynti oli lyhyt ja ytimekäs sekä taas mentiin sormia napsauttamalla turkulaisittain.
Maha paljaaksi - syke - istukanvirtaukset - reisiluun, vatsan ja päänmittaus - maha piiloon - korttiin merkintä käytöstä ja kiitos hei.
Vähän yritin saada kontaktia lääkäriin, mutta olo jäi epävarmaksi. Tunne, että joku on pielessä tuli reisiluun mittauksen yhteydessä. Mittoja otettiin useampi ja syy löytyi siitä, että vauva on pieni.
Pieni, muttei liian pieni totesi lääkäri. Vastaa viikkoa n. 28 ja viikkoja on 30 sanoi lääkäri kätilölle ikään kuin varmistellen, että hän on oikeassa ja kätilö nyökkäsi.
Aloin heti kyselemään, että mistä johtuu mahdollisesti kasvu alakäyrällä? Lääkäri vastasi ympäri pyöreästi: "no perätilassa olevat vauvat on aina pienempiä" "Sullahan on kaksi tyttöä ja sähän varman tiedät kumpi tämä on". Kysyvästi katsoin lääkäriä ja hän totesi kiireisesti, että tämä on nyt tässä ja jatketaan normaalin neuvolaseurannan mukaan. KYMMENEN MINUUTTIA ja se oli siinä.
Olo jäi tosi epävarmaksi ja hylätyksi. Mielessä pyöri ahdistus: pieni vauva? miksi? toimiiko se istukka kuten lääkäri väitti? miksei kontrolloida? perätila? ja google ei oo aina niin mukava kun alkaa googlettelemaan syitä ja seurauksia.
Pelkään, että jokin menee vielä pieleen! En tiedä miksi, mutta tunne on jatkuva. Stressitöntä raskautta ei tässä kohtaa ole ollut vaan kokoajan joku painaa mieltä.
Ehkä soitan huomenna neuvolaan ja yritän kasata näitä fiiliksiä, että voin hetken rentoutua! Kauhea stressi ja tämä hälinä ympärillä ahdistaa! Kumpa viimeiset viikot menisi hyvin, että saan pian terveen pienen pojan syliini ja tämä stressillinen odotusaika on ohi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti