Tämän viikon alussa sikiö on 27 viikkoa vanha. Tutkimukset osoittavat, että jos äiti rentoutuu kuuntelemalla rauhallista musiikkia, myös sikiön liikkeet ja sydämensyke rauhoittuvat. Kun se on tottunut tähän musiikkiin, rauhoittuu se kerta kerralta nopeammin. Tämä on merkki siitä, että lapselle on kehittynyt muisti ja se voi tunnistaa aiemmin kuulemansa musiikin. Lapsen pää on nyt lähes oikeassa koossa suhteessa kehoon.
Ihan käsittämätöntä! Nyt starttaa toivonmukaan viimeiset kymmenykset eli se kolmekymmentä. Kumminkin kokoajan on pieni kutina ollut, että ei kai me nyt yli lasketulle ajalle mennä? Ei kai mitenkään, koska mulla on kaksi teoriaa siitä milloin tämä voisi syntyä, jos isosiskoihinsa tulee. Ensimmäinen teoria on: 15.08.15 (koska siskot 08.07.08 & 11.06.11) tai sitten tiputellaan viikkoja: E syntyi 40+1 S syntyi 39+1, joten voisi olla mahdollista että tämä syntyy 38+1. On myös mahdollista, että hän etsii ihan oman syntymäpäivän ja viikot, joita ei voi siskoihin yhdistää. Silti tuntuu hassulta, että se h-hetki lähenee kokoajan ja tuntuu että mikään ei ole valmis!
Tänään mietin tätä raskautta: Helppo vai vaikea? Toisaalta olen päässyt tosi helpolla, koska mitään erittäin vaikeita asioita ei ole ollut. Kaikki nämä vaivat menee kultaisen keskitien piiriin: huonot yöt, harjoitussupistukset, levottomat jalat, suuri painonnousu, kömpelyys ja erinnäiset liitos ja löystymiskivut. Huonomminkin voisi olla. Suhteessa tämä on ollut helppo raskaus, joka on mennyt kuin hidastetussa mustavalko elokuvassa. Toisaalta surullista, että tää on pian ohi tai sitten se peilaa sitä etten voi uskoa että pian tämä tosiaan on ohi. Se pieni vauva tuntuu niin vieraalle vielä, vaikka rakastan häntä jo nyt ihan liian paljon ja pelkään hänen puolestaan. Pelot, jotka on niin normaaleja loppuraskaudessa ovat päässäni monta kertaa päivässä. Menetys - mitä, jos käy jotain pahaa? mitä, jos hän ei selviä maailmaan elossa? Mitä, jos en tunne hänen hätäänsä mahassa! Onneksi loppuviikosta on ultraääni, jolloin saan taas tietoa pienestä ja hänen voinnistaan sekä kasvustaan. Neljä yötä, vaikka taas tuntuu ikuisuudelta.
Raskaus niin ihanan kamalaa, mutta onneksi palkinto on jo nurkantakana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti