Oli himo. Oli halu.

Raskausajan ihaniin tai ei niin ihaniin piirteisiin kuuluu mitä kummallisemmat mieliteot.

Omalla osalla ne rajoittuu aina normaaliin ruokaan kumminkin tai onneksi.

Tässäkään raskaudessa ei olla helpolla ruuan suhteen päästy.

Alkuraskaudessa eli ennen viikkoa 12 teki kokoajan mieli appelsiiniä, paistopisteen karjalanpiirakoita, suolakurkkuja, tomaattia ja fetajuustoa.

Oikeastaan olisin voinut vaan elää niillä.

Alkuraskaudessa eniten ällötti colajuomat eli montaakaan pulloa pepsiä tai colaa ei noiden ensimmäisten viikkojen aikana mennyt. 

Kun ensimmäinen kolmannes oli takana niin ruokahimot vähitellen katosi eikä mitään the ruokaa ollut, joka olisi ollut ylitse muiden.

Pikkuhiljaa kumminkin colajuomat alkoi taas maistumaan ja rinnalle iski hirveä himo roskaruokaan. Pitsaa, euron juustoa, ranskalaisia, kebabbia ihan mitä vaan! Kunhan se ei ollut terveellistä!

Kaikki terveellinen ällötti ihan hirveästi. Onneksi roskaruoka oli ja on keksitty niin sain umpattua sitä itteeni mahdollisimman paljon.

Puolenvälin jälkeen muuttui taas mieliteot. Roskaruoka on jäi taakse (no kyllä sitä välillä mieli tekee, mut se on normaalia?) ja tilalle tuli SUKLAA. Oli kysymys ihan mikä tahansa vastaus on suklaa. Suklaata voisi syödä aamulla ekana ja illalla viimesenä enkä tietysti kuulu niihin, jotka söisi palan tai kaksi vaan se on heti levy tai patukka kerralla. Kyytipoikana tietysti pepsi.

Nyt kun lähenee viimeinen kolmannes yritän lähteä siihen kevyemmin.

Kesäkilot, raskausilot ja turvotukset on nurkantakana ja tämän reippaan +20kg lisäksi en haluaisi yhtäkään kiloa, vaikka tiedän että se on väistämätöntä.

Nyt sitä mahaa on kumminkin kasvattanut enemmän omat valinnat eikä vauva, joten nyt annetaan vauvan kasvaa ja jätetään herkuttelut vähemmälle.

Edes haavetasolla, koska ihmismieli on heikko.