Tämän viikon alussa sikiö on 25 viikkoa vanha. Tällä viikolla sikiö avaa silmänsä ensimmäistä kertaa, mutta se ei näe erityisen hyvin. Jatka sikiölle puhumista ja laulamista. Äänet vääristyvät jonkin verran lapsivedessä, mutta sikiön kuulo on nyt parempi kuin aikaisemmin. Ihon alle kertyy lisää rasvakudosta ja sikiöstä tulee vähemmän ryppyinen ja läpikuultava. Sydänäänet voi kuulla stetoskoopilla ja tuleva isä voi mahdollisesti kuulla pienen sydämen lyövän painamalla korvansa äidin vatsalle. Olet ehkä huomannut, että sikiöllä on nyt selvempi unirytmi ja pannut merkille sen aktiiviset ja rauhalliset jaksot suurin piirtein samoihin aikoihin joka päivä.
Äidin kohdalla tälläviikolla lohdutettiin, jos tuntee joutuvansa paniikkiin se on normaalia. KYLLÄ, oikeasti aika alkaa käymään vähiin! Pian hän on jo täällä. Tosin siihen on vielä kolmekuukautta ja aika on suhteellista. Toisaalta kolmekuukautta tuntuu pitkälle, mutta toisaalta tässä elämässä se on yksi silmän räpsähdys. En panikoi siitä, että saanko kaiken valmiiksi vaan panikoin ajatuksesta synnytys. Takana on kaksi niin erinlaista synnytystä, joten väkisinkin pelottaa millainen on kolmas. Hidas, nopea, kipeä, kipeämpi? Ja kuinka kolmannen kerran jälkeen kroppa palautuu. Tuo kroppa ja palautuminen on asia, joka on paljon pinnalla ja kyyneleissä silmissäni. Tunnen oloni hirveäksi valaaksi, kauheaksi läskiksi. Vihaan peilikuvaani! Vihaan myös sitä, kuinka kömpelö olen ja kuinka vaikeaksi perusliikkuminenkin on hetkessä mennyt. Supistelee, pistää, painaa! Kipuja on paljon erinlaisia, jotka aiheutuvat fyysisestä rasituksesta. Kroppa on lujilla näistä ylimääräisistä kiloista, että huolettaa välillä miten kestän loppuun saakka. Nukkuminen alkaa olla tuskaisaa, koska vaikeaa asentoa on mahdoton saada ja heräilen yössä useita kertoja vessaan - yleensä silloin kun tuntuu että juuri löysin sopivan asennon ja unen. Unet ovat 99% painajaisia parisuhteesta ja ulkonäköpaineista. Toisaalta ei ole kiva mennä nukkumaankaan, kun unet pelottavat. Vaikka elämä tuntuu tällä hetkellä voittamattomalta niin olen silti hirveän onnellinen tuosta pienestä, joka sisälläni kasvaa. Hän on varmasti yhtä täydellinen, kun isosiskot. Jos kymmenen viikkoa pistetään eteenpäin niin voisin jo toivoa, että ihan pian saisin tuoksutella sitä vauvan hajua ja tämä ehkä viimeinen raskaus olisi koettelemus takanapäin.
Aurinkoista viikkoa! Se kesä on ihan oikeasti täälä kirjaimellisesti - ensiviikolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti